sunnuntai 19. elokuuta 2012

Neuropsykologilla

Täysin kyllästyneenä elämäni pieniin vastoinkäymisiin hakeuduin neuropsykologin testiin. Eipä tässä muuta kuin tämä helvatan huono muisti, kun en muista uutta enkä vanhaa. Kaiken maailman muistisääntöjä kehitellen olen yrittänut lutviutua elämästä ja odotellut seesteistä keski-ikää jolloin rauhoitun, keskityn paremmin ja muistan. Ei tullut seesteisyyttä, tulikin vain nopeampi väsyminen alituiseen pinnistelyyn. Huumorilla selviää jotenkin, mutta toisinaan potuttaa tosi raskaasti. Olen niin kyllästynyt potkimaan itsäni eteenpäin ja kuitenkin aina pettymään, aina unohtamaan, hukkaamaan, ihmettelemään mitä olinkaan tekemässä, mitäs toi mulle äsken sanoikaan, ja missä pirussa mun ostoskärry, avaimet, lompakko, pilli, jne on.

Testissä minua rääkättiin neljä tuntia. Tuloksena etten muista mitään mitä olen nähnyt, tai mitä minulle on sanottu. En mitään, eikä tule sanoja, ei vaan tule. Aivot vaan raksuttaa, kauhea stressi mutta sanoja tai muistamista ei tule. Keskittymiskyky on mitätön, hälinää en kestä, ajatus karkaa saman tein. Niinpä testaaja totesi että minulla on, ja on aina ollut AD/HD. Tähän on kuulemma lääkitys. Kyllä, haluan sen.

Niin että ihan turha odottaa että muistan kenenkään nimeä, tai koiran nimeä, hyvä jos omani muistan. Tai millaisen radan kukakin meni, en muista saman päivän iltana edes omiani vaikka menin sentään tuplana. Ja nyt lopetan koko muistamisen yrittämisen sekä siitä stressaamisen. Täysin väsynyt moiseen turhuuteen, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti