sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Leirillä

Odotin hellettä, hikeä ja hyttysiä, ja saamani piti. Lauantaina ensimmäisenä leiripäivänä hellettä oli 31 astetta ja sunnuntaina onneksi vain 27 asetta. Hyttysiä ei sitten ollutkaan, niitä korvasivat paarmat ja ankara hikoilu kruunasi nautinnon.

Aamulla klo 5 soi kello ja lähdin ajelemaan kohti Kylmäkoskea jossa oli ''metsästymajana'' mahdottoman suuri ja upea hirsitalo kaikilla herkuilla. Perillä syötiin aamupala ja aloitettiin tottiksella. Tottisosuus meni ihan plörinäksi. En ole nähnyt noita metsästystottiksia kylliksi ja olen ollut ihan ihmeissäni mitä pitäisi opettaa. Pienessä tyhmässä päässäni olen miettinyt että mikä seuraaminen ja mikä pysähdys. Nyt sitten vaadittiin ''kintun seuraamista'' ja pysähdykseen istuminen. Minä taas olen ajatellut että jos seuraaminen on kintun seuraamista ilman pönötystuijotusta niin pysähdykseen riittää pelkkä seisominen. Eikä se mennytkään niin vaan piti olla pysähdys-istuminen, ja tästä tuli fiasko. Vaadin mitä en ole opettanut, seurasi syntinen olo, pinnan kiristyminen, koiran pelästyminen (hidastuminen) ja kaikkea tyhmää, yök. Onneksi viikonlopun aikana näin (ehkä) niiltä kokeneilta että mitä ja miksi. Täyskäännös on vielä hepreaa, en tullut katsoneeksi mitä ne hyvät teki, kiersikö koira vai ihminen. Lisäongelmaa tuotti varmasti se kun viikko sitten päätin (isoa kirjaa lukiessani) vaihtaa sivulletulon niin että koira tulee edestä eikä kierrä (kuten olin Sofin jo opettanut), kun ajattelin että dami suussa on vähän vaikea kiertää tällaista järkälettä. Lisäksi olen soutanut ja huovannu seuraamisen suhteen. Voi itku, ei ole Sofilla helppoa, ei.

Seuraavaksi mentiin vesitöihin ja Sofi teki hienoja noutoja!! Istui sivulla, otti katsekontaktin ja luvalla meni noutamaan, toi eteen ja siitä sitten taas sivulle odottamaan uutta heittoa. Tähän odotustilaan olen Akanen neuvosta ottanut vihjesanan, eli kun pitää katsella muualle kuin minua sanon Sofille ''katsotaan'' tarkoituksena että koira katsoisi mitä lentää ja minne, sekä muistaisi putoamispaikat. Lammen vastarannalle (lyhyt sivu) heitettiin myös damia ja Sofi ui putoamispaikalle, haki daminsa ja juoksi se suussaan luokseni. Nämä meni hyvin, tuli tosi hyvä mieli.

Seuraavaksi oli hakua kivassa maastossa. Sofi oli mielestäni aika hyvä vaikka hellettä oli se 31. Kokonaisuus ei ollut kovinkaan hyvä, mutta sain hyviä ohjeita miten parantaa omaa ohjaustani, nyt suorastaan pakotin Sofin edistämään kiirehtimällä itse. Myös pistot piti saada pois.

Tämän jälkeen kävimme kanitarhalla jossa seurasimme kokeneempien hakua sekä istumista. Sen siitä ainakin opin ettei meillä ole mitään asiaa vastaavaan, ensin pitää tosiaankin saada hallittavuus ennen kuin me moista yritetään. Mieluummin uurastan etukäteen kuin rupean poisopettamaan peräänlähtemistä. Mekin kävimme kanitarhassa hihnakäpyttelemässä ja yhytimme kannon alta yhden kaninkin.

Illalla paisteltiin makkaraa ja turistiin. Naisten nukkumapaikkana oli parvi joka illalla oli tukalan kuuma mutta jonka saimme lopulta hyvinkin siedettäväksi. Yö meni erilaisten kuorsausten säestyksellä ihan hyvin.

Sunnuntaina aamusella oli taas tottista, nyt meni ehkä paremmin, mutta seuraaminen kuitenkin huonosti. Paikallaan olo sekä luoksetulo + pillillä puolessa välissä pysäytys menivät hyvin. Kokeneemmat lähtivät kanitarhalle ja me noviisit jäimme hakuharkkoihin. Nyt meillä meni tosi hyvin, suorastaan upeasti ja olin niin ylpeä pienestä Sofista. Korjasin itse edellispäivän virheeni, katsoin etten astunut viimeisimmän edestäjuoksun yli, vaan maltoin kulkea hiljempaa. Nyt Sofin ei tarvinnut edistää vaan se teki hienoa siksakkia editseni eikä siihen tarvinnut puuttua kuin muutamalla kääntymismerkillä kun se lähti vähän liian kauaksi. Sofi työskenteli hienosti, aika lailla itsekseen enkä tosiaankaan pillittänyt kuin muutaman kerran, oli vaan ihan hiljaista. Minä ohjasin kropalla, kävelin sivuttain, näytin kädellä ja Sofi seurasi ja luki minua tosi hyvin. Pysähtymisiä harjoiteltiin myös. Tehtiin ne niin että Sofi tuli minua kohti, nämäkin pelitti hienosti. Pyysin sitten lopettamista kun näin että Sofi alkaa väsyä, en halunnut sen tekevän väsyvirheitä kun se oli totellut, lukenut ja uurastanut niin hyvin. Tästä jäi hyvä mieli!

Kesäharjoitteluksi saatiin lisää hakukuviota, hallittavuutta ja pysähtymisiä (pamista, pillistä, heitosta, kädestä). Joku paukahtava pitää siis hankkia. Syksyllä käskettiin lähteä lehtokurpan etsintään. Puhuiko Tuomo kanitarhastakin, tätä en ihan muista.

Siivouksen ja syönnin jälkeen lähdettiin kotiin. Pääsin peräti motarille ennen kuin uni tuli. Otettiin päikkärit huoltsikan pihassa ja loppu matka ajettiin pirteänä kotiin asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti