Kevään ensimmäinen ukkojahti. Metsä oli uusi ja ilma hieno, lunta oli vaan taas liikaa. Hakua tehtiin muistellen ja varman päälle. Irtorullat kummallakin.
Masi oli ensin. Eka ukko lähti yhtä aikaa koiran kanssa, ukko vinottain etenemään pelikentälle ja minä ja koira keskilinjaa pitkin. Koira näki ukon ja kun oli tarpeeksi välimatkaa käänsin koiran pois ja ukko tuli reilusti takaisin keskilijaa kohti. Tarkoitus oli nähdä käyttääkö koira nenäänsä vai silmilläkö menee. Masi lähti hienosti, eteni suoraan ja ukkoa ohittaessaan siitä näki kun haju osui nenukkaan. Tämä siis hienosti. Toinen ukko oli haamu joka sekin vaihtoi paikkaa, tämäkin Masilla ihan täydellisesti. Kolmas ja neljäs oli jo normaaleja piiloukkoja ja Masi hoiti nämäkin ihan täydelleen. Masi toimi siis aivan upeasti, luovutukset ja näytöt täydellisiä, pientä huutoa kuului koko ajan mutta se taisi johtua niistä näkyvistä ukoista.
Zorro meni samanlaisen radan. Ekan ukon löysi hienosti vaikka ukko oli tullut takaisin päin. Otti rullan mutta ei tullutkaan minun luokseni vaan kävi rulla suussa tarkastamassa paikan jossa oli ukon nähnyt, tuli sitten tuomaan rullan. Vikalla ukolla Z sekosi keskilinjan tyypeissä, ei selvästi tiennyt missä olin. Ai niin, lunta oli silleen liikaa ettei koirat kyenneet työskentelemään ’‘eteen päin’’ vaan piti palata rataa takaisin ja ’‘polkua’’ pitkin keskilinjalle, tämä hieman sekoitti Zorroa. Lopuksi pieni tunnustus, vetelin Zorron eilen koneella koiran näköiseksi, hänestä tuli ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti